JUSSU PÖYHÖNEN

LAPSUUS JA NUORUUS

 

Minä Jussu Pöyhönen(s. 12.5.1965 Oulussa) innostuin musiikista jo varhain. Vaikka vanhemmat eivät muusikoita olleetkaan (äitini on psykiatri ja isä oli sähköinsinööri) kodissa soi musiikki ja mun kaikki neljä sisarusta soittivat jotain instrumenttia. Pikkusisko pianoa, pikkuveli huilua, isoveli kitaraa ja isosisko selloa. Jostain syystä minua ei soittotunneille laitettu vaan harrastin yleisurheilua monta vuotta. Olin lupaava aitajuoksija, kuulemma.

 

Perheeni muutti Oulusta Turkuun ollessani kuusivuotias ja parin vuoden päästä Kaarinan Kuusistoon, meren rannalle. Siellä noin viidesluokkalaisena tartuin ensimmäistä kertaa isoveljeni Karin akustiseen kitaraan ja sen jälkeen kitara olikin vakituisesti mun huoneessa.

Ensimmäisen sykäyksen rock- ja popmusiikkin olin saanut isosiskoni kaseteilta, joita ekaluokkalaisena - aina yksin kotiin jäätyäni - kuuntelin lähinnä David Bowieta ja Alice Cooperia. Kun sitten jossain vaiheessa näin jossain televisio-ohjelmassa Uriah Heepin vetävän Easy Living -kappaleen, uravalintani oli selvä. Vaikka harrastin urheilua, olin jo nuorena vakiovieras Turun pääkirjaston musiikkiosastolla, missä kävin kuuntelemassa monet klassikkolevyt läpi. Lainasin myös nuottikirjoja ja harjoittelin pikkuhiljaa kitaran perusteita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yläasteella soittoharrastus vakavoitui ja sain musiikinopettaja Jouko Lingolta Veitenmäen yläasteella muutamia soittotunteja, yhdessä uuden ystäväni Timo Rannan kanssa. Huomasin heti, että soittotaito ei niinkään kiinnosta minua, vaan halusin opetella tekemään lauluja, mahdollisimman nopeasti. Suurimmiksi esikuvakseni tuolloin olivat tulleet The Beatles ja  Simon & Carnfunkel, joiden lauluja harjoittelin innokkaasti. Olin myös suuri bluesin ja kantrin ystävä jo varhain.

 

Lukioaikaan muodostuivat jo ensimmäiset bändit. Ensimmäinen niistä oli The Atlantic, joihin kuului ystäväni Mika Virtanen bassossa, Jouni Siirtola kitarassa ja Tomi Murto rummuissa. Harjoittelimme Littoisissa Tomin kotitalon piharakennuksessa ja soittelimme niitä näitä, valsseista Hurriganesiin. Liityin bändiin aluksi vain soittamaan toista kitaraa (isäni osti minulle ensimmäisen sähkökitaran, Dian Les Paul -kopion ja Yamahan transistorivahvistimen) mutta koska siihen asti yhtyessä laulaneella Jounilla oli vaikeuksia yltää Hurriganesin Only One -kappaleen korkeimpiin kohtiin, hänellä kun oli äänenmurroksen myötä tullut melko matala ääni, aloin minä laulaa onnistuttuani biisin korkeimpien nuottien kanssa. Siitä alkoi laulajan urani.

 

Lukioiässä ja vähän sen jälkeen. soitin myös kitaransoittokaverini Timo Rannan perustamssa T.Vox -kokoonpanossa. Timo oli laillani innostunut biisien teosta ja hänellä oli hieno tyylitaju ja hän oli perillä englantilaisista uuden aallon ja syntikkamuodin mukanaan tuomista bändeistä ja artisteista. Vaikutteina olivat mm. Ultravox ja Duran Duran. Biisit olivat Timon, joka myös lauloi, minä soitin bassoa. Komppia hoiti rumpukoneet. Jossain vaiheessa konetta käytti Björn "Gugge" Wasenius Linndrum -koneella, myöhemmin Timo ohjelmoi itse kompit ja T. Voxin muodosti vain me kaksi ja kone.

 

AIKUISUUS

 

Minulle oli myös trio, nimeltään Kimmo Junttila Group, edesmenneen basistin Kimmon mukaan. Rummuissa oli Joni Saira. Soitimme omia biisejäni ja mm. James Brownia ja trioversioita 80 -luvun hiteistä, kun Soft Cellin Tainted Love. Osallistuimme myös Rockin SM -kisoihin nimellä Wehni Bänd (isoveljeni Karin nimiehdotus..) ilman menestystä, mutta kokemusta rikkaampana.

 

Samoihin aikoihin minut värvättiin laulajaksi, tai oikeastaan räppäämään bändiin nimeltä Funktrump. Se oli ensimmäinen askel kohti Suurlähettiläitä, olihan bändin rumpali oli Mikko Mäki ja saxofonia soitti Kari Hurri, tulevat bändikaverini. Funktrumpin kanssa teimme muutaman nuorisotalokeikan ja yhden kolmen kappaleen demon, mutta into loppui melko pian. Minä, Kari ja Mikko jatkoimme soittamista yhdessä ja pikkuhiljaa alkoi muodostua esivaihe Suurlähettiläistä. Mukaan tuli ensin Kaappo Karvala koskettimiiin, sitten Risto Åkermann kitaraan minun soittaessa bassoa. Teimme jonkun keikankin nimellä Akashi, vaihdettuamme ensin laulukielen englannista suomeen - tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Finnlevyn Timo Lindström siihen kehoitti kuultuaan demoamme.